Takaisin päiväkirjan päävalikkoon

Videon kuvaukset


6.9.2005, Tiistai

Pyry saapui pääkallopaikalle taskut tyhjinä, pää vieläkin tyhjempänä. Suunnitelmana oli suunnitella videon käsikirjoitusta. Näin ei käynyt vaan kamppaillimme Kaarne-videon kääntämisen kanssa kokonaisen vuorokauden. Hauskaa. Pitäähän venäjäläistenkin nyt kappaleesta jotain ymmärtää.

7.9.2005, Keskiviikko

Me muut heräsimme kukonlaulun aikaan. Pyry vasta kun Tomi säikäytti hänet almost kuoliaaksi joskus neljän paikkeilla. Lähdimme scouttaamaan locationeita. Ajoimme niin vitusti autolla. Jotain löytyi, jotain ei. Tämän jälkeen päätimme ottaa muutama iltalonkerot ja saunalöylyt. Saunassa kävimme antoisia keskusteluja tämänpäivän musiikkiskenestä.

10.9.2005, Torstai

Heräsimme aamulla. Emme jaksaneet tehdä mitään. Pyry lähti enonsa veneeseen Enoon. See ya later agrigator!

12.9.2005, Maanantai

Viikonloppu oli vietetty ja aivot puhtaiksi pesty. Pyry saapui pääkallopaikalle taskut melkein tyhjinä, pää sopivassa asennossa. Keskiyön aikaan Pyry keitti itselleen kahvia. Kahvi paiskasi miehen mieleen ultimaalisia ideoita. Näin syntyi lopullinen hahmotelma siitä mitä saattaisimme jopa tehdä. Sitten ei muuta kuin autolla ajelemaan Joensuun mustaan ja märkään yöhön. Löysimme valaistuneita paikkoja. Itse emme valaistuneet.

13.9.2005, Tiistai

Heräsimme aamulla. Suhasimme citylle ja back. Kävimme kamerat ja muut vermeet. Myöskin hankkimassa puvustustarpeistoa sekä verokortin ohjaajalle. Aikaisen heräämisen takia oli pakko luovuttaa ja vaivua päiväunten maille. Heräsimme päiväunilta. Geekoilimme toimistolla kunnes päätimme aloittaa actionin. Lähdimme etsimään pilviverhon takaisia luonnonilmiöitä. Emme löytäneet. Perus. Tomi meni nukkumaan 1:30. Pyry ei. Perus.

14.9.2005, Keskiviikko

Pyry: Herätys 05:00. Tomi: "Vittu näitä aikatauluja". Pyry: "Noh..noh..sie oot nukkunu jo neljä tuntia". Tomi: "Mennään nyt vittu kattoo se paikka ja tullaan takas nukkumaan... vähemmän kait se väsyttäskii jos ei ois nukkunu yhtään". Pyry: "Niin..aurinko nousee muuten 6:19." Tomi: "Peruutetaan se." Pyry: "Lähdetään etsimään sitä toista luonnonilmiötä". Tomi: "Ok". Pyry: "Ei täällä mitään näy..paitsi et toi aurinko nousee ihan kohta. Lähetään kuvaa sitä." Tomi: "On muuten aivan ultimaalinen toi sky. Tämmöstä ei nää ihan joka päivä." Pyry: "Ei todella. Etitään nyt joku paikka mistä voi kuvata." Tomi: "Ok. No mennään tonne...katoppas...tossa on sateenkaarikin. Näkyy koko komeudeltansa." Supikoirailmiö.

Nukkumaan 7:00. Ei saa unta. Ylösnousemus 8:30. Päässä ei järjen häivää. Päiväunille 10:00. Herätys 11:45. Pyryn ylösnousemus tapahtui iltapäivällä noin kello 12:51. Päässä ei mitään, ulkona syysmyrsky. Tarkoitus oli lähteä hankkimaan lisää tarpeettomia tarpeita. Ostimme siis piimää ja hamppuköyttä. Päätöntä.

15.9.2005, Torstai

Oli tullut aika jolloin joen kaupungin oli aika kohdata mies mustassa kaavussaan. Suuntasimme kohti ennalta katsottuja paikkoja. Ohjaaja/kuvaaja Pyry the monitoimimies sai aikaan ultimaalisia eläviä kuvia. Mies ei itse ollut uskoa silmiään. Oli laulajapojalla pokassa pitelemistä kun harppoi idioottimaisilla askelillaan mustassa mekossaan keskellä cityä. Kaikkea sitä tämänkin homman eteen tulee tehtyä. Ohikulkijoilla pokka ei pitänyt. Pyry ei pystynyt hymyään pidättelemään kun kuvaukset olivat ohi. Oli tullut aika levätä ja miettiä tekosiaan.

19.9.2005, Maanantai

Päätimme jatkaa kuvauksia. Huomasimme ulos astuttuamme mitä mahtavimman pilviverhon on the ground. Kuvasimme siis kuuta. Sitten jotain muuta eli autolla kohti pimeyden syliä. Lopulta emme enää nähneet eteemme kun pilviverho ui liiveihimme. Kaikki on katoavaista kuten tämäkin smoke on the field.

20.9.2005, Tiistai

Jälleen kun ilta koitti niin tehokaksikon oli aika lähteä hommiin. Kuvattiin ja naurettiin. Niin nauroi myöskin ohikulkija kun huomasi laulajapojan pukeutumisen: musta mekko, hamppuköysi, kelsiturkki, pilvipipo....

21.9.2005, Keskiviikko

Päätimme panostaa lennokkaaseen ilmaisuun, joten lähdimme värjöttelemään harvaan parkkeeratulle alueelle, jossa valot vilkkuivat ja taivas kaartoi ohi. Saimme nauhalle, mutta emme sen enempää. Taisimme saunoakin siinä välissä.

26.9.2005, Maanantai

Pyry oli valvonut pohjanmaan kautta, mutta onneksi hänet sijoitettiin kameran vastaavalle puolelle. Varvut tarttuivat jalkoihin ja kuvat nauhalle. Piimä ja huonot jutut pitivät huolen välinpitämättömyydestämme aina iltapäivään asti. Tämän jälkeen vajosimme tuonpuoleiseen. Herättyämme emme heränneet samaan aikaan, paikka kuitenkin sama. Toinen lähti liukuhihnalle, toinen sen vietäväksi.

27.9.2005, Torstai

Kävimme toteamassa että ennalta valittu kuvauspaikka on kokenut muutoksen asukasluvun suhteen. Hymyilimme ja nostimme kätemme kohti pilvetöntä taivasta. Näin tekivät myös joutsenet. Aamukasteeseen oli tarttunut höyheniä. Vetisin silmin vedimme peiton korviimme, kumpikin kohdallaan.

28.9.2005, Keskiviikko

Saimme lähes miljoona euroa rahaa, ja lähdimme törsäämään niitä heti aamusta. Ostimme stereot, pakastimen ja pari jenkkiautoa. Loput rahat työnsimme peliautomaatteihin ja Pyry teki loton. Kertasimme eilistä nuotion lämmössä ja filmi paloi lampeen. Pyry sanoi itsensä irti projektista, ja lähti kotiinsa.

29.9.2005, Torstai

Tarkoituksena oli kuvata edes jotain. Eksyimme Marjalaan. Ohjaaja/kuvaajan oli päästävä heittämään yksi kepillinen suodatettua keltaista jaffendaalia. ABC:n vessa ei kelvannut. Ei myöskään mikään peruspysäkki. Herra kun vaatii myös helpotuspaikallensa kuvauksellisen maiseman. Ei siinä mikään sitten auttanut. Artistin oli kuskattava kusipäinen ohjaaja Noljakan uimarannalle josta avautui tarpeeksi kuvan kaunis maisema johon ohjaaja lopultakin oli tyytyväinen. Hyvä niin. Saatin edes yksi suoritus toimitettua tänään.

30.9.2005, Perjantai

Pyry veti CMX:ät ja palasi maitolaiturille. Tähän saattoi vaikuttaa koko bändin ilmestyminen Joensuuhun tai sitten saldon huomattava, joskin hetkellinen karttuminen. Niin tai näin, vedettiin meikit ja hameet niskaan. Tulossa loistava yö. Jokaista vuorollaan ja kaikkia kerralla, edestä ja takaa. Rosteri oli joukon kustannustehokkain muusikko; jos kuvataan niin soitetaan, muutoin nukutaan. Julkista häpeää Pyryn lisäksi tuli aiheuttamaan Kimmo the Kamikäjottei-mään. Tämä oli todella tervetullut visiitti, sillä Kimmon pää oli räjähtää kuvausideoista. Pyryä vitutti. Kylmää tunnelmaa kompensoi Zaiden hampaiden välistä tauotta puskeva, lämmin ilma. Kuvausten jälkeen saimme janomme sammutettua ja luumme lämmitettyä.

1.10.2005, Lauantai

Suuntasimme kukonlaulun aikaan kohti Huhtilammen märkiä maisemia. Jo Joensuun keskustan kohdalla huomasimme että eihän täällä näe eteensä kuin muutaman metrin. Ultimaalisen tuurin saattelemina loimme katseemme Pielisjokeen jota ei näkynyt koska näkymän peitti sankka pilviverho. Olimme pilviverhossa. Tästä oli siis hyvä jatkaa. Hulvattoman hutiloinnin jälkeen saavuimme lopulta paikan päälle. Tosin nyt oltiin vasta tienreunassa josta olisi vielä suunnistettava kohti kuvauspaikkaa. Homman rankkuudesta ei kenelläkään ollut vielä minkäänlaista hajua. Katseltiin siinä sitten että auto oli tumpattu täyteen kamoja ja ne täytyisi kantaa sinne jonnekin. Ja sinne jonnekin on tietenkin aina pitkä matka. Siitä sitten jokaiselle sadan kilon edestä tavaraa selkään ja kohti metsän siimestä. Ensimmäinen este viidakossa oli puro joka täytyi sitten ylittää tavalla tai toisella. Eli heittelimme kamoja ja toisiamme puron ylitse. Kaarne. Vihdoin eteemme aukeni hyllyvä suo, kuvauspaikkamme tuo. Kimmo rotkahti tietenkin muniaan myöten suon syvyyksiin ja sehän muuta retkikuntaa kovasti huvitutti, Kimmoa taassen vitutti...kait.

Kantomatka oli pitkä muttei loppumaton. Selvisimme taas kerran hengissä. Kun saavuimme suolle niin joku muisti mainita että juuri tällä alueella on lähipäivinä nähty karhun liikkuvan. Se ei meitä hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Eläimiähän me kaikki ollaan. Kannoimme suolle mm. soittovehkeet, PA:n, savukoneet sekä agrigaatin. Laitteita kasatessa huomasimme että nyt ei kyllä riitä pistokkeet. Ei muuta kuin soittamaan apuva. Täytyi siis rämpiä takaisin keikkabussille ja lähteä hakemaan jostain jatkopiuhaketta. Sekin löytyi, ei tosin sieltä mistä sitä etsittiin. Kun olimme löytäneet piuhan ajelemalla ristiin/rastiin ja rämmittyämme takaisin suolle, huomasimme että jatkopiuhaketta ei sitten tarvittukaan. Perus.

Rokkasimme niin saatananasti tuolla luontoäidin vuolla elikkäs suolla (ja vielä 200% nopeudella), että korpikuusista tippuivat loputkin neulaset, varmaan karhutkin lähtivät karkumatkalle. Hoidettiin homma kotiin ja sitten taas armoton kamojen kantomatka. Kamojen kantajana kunnostautui erityisesti Kimmo joka kantoi lähes koko kamarepertuaarin..tällä kertaa uppoamatta suon silmäkkeisiin.

Kun kamat oli kasassa niin lähdimme vittuun sieltä. Äijät olivat väsyneitä kuin kuoleman kielekkeellä nuokkuvat prätkähiirukaiset. Silti suuntasimme lähimpään anniskeluliikkeeseen (kaavut päällä tietenkin) aiheuttaen asiakkaiden ja henkilökunnan keskuudessa jonkinasteista hämmenystä. Kaupasta sitten suoraan treeneihin joihin liittyi perussäätöä, kamojen kantamista sekä yllätyksellistä jammailun aikaansaamaa uutta materiaalia. Kiitti vitusti kaikille!