Takaisin päiväkirjan päävalikkoon

Keikkapäiväkirja ( Ilosaarirock, Sulo-klubi )




Torstaina Amorin lonkerot kietoutuivat bändimme ympärille. Olimme hurmiossa. Rumpalimme kapusi junaan jo torstaina ja treenasimme ilman Zaidea. Treenit menivät jazzailuksi. Uusi radiohittimme Paino kuulosti treeneissä helvetin hyvältä, joten emme soittaneet sitä keikalla. Treenien jälkeen Marde ja Jarno lähtivät eri suuntaan kuin muut. Sillä he menivät pelaamaan lentoilupalloilua. Marde voitti vaikkakin Jarno oli kunnioitettavasti parempi. Nautimme virvoitusjuomia kunnes Jarno sammui sohvalle jättäen tv:n ja vesihanan auki isäntien harmiksi. Annoimme hänelle anteeksi kuten mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat teitä vastaan rikkoneet.

Perjantaina heräsimme kun Zaiden juna tuli. Oli keikkapäivän aamu. Emme hermoilleet, koska keikka oli jo neljäskymmenes. Marde yritti syöttää äijille keittoa. Ei kelvannut. Pitsalle piti päästä. Zaide tilasi pitsan.. myyjä kysyi "millanen." Matkamme suuntautui A-markettiin. Piti saada naista vahvempaa. Automaattijonossa oli myös DANNY tuo Suomen Ilkka Lipsanen. Marde neuvoi kyseiselle super-tähdelle infoa Joensuussa sijaitsevista ehjistä Otto-maateista tajuamatta laisinkaan kenelle oikein puhui, kunnes pupillit Mardella laajenivat raamatullisiin mittoihin. Ostimme viinakaupasta mm. viskiä, unkarilaista valkoviiniä sekä vahvempaa kaljjaaa. Menimme Marden ja Karden lukaaliin.

Zaide treenasi kun muut olivat uimassa. Rockkukkojen tapaan meillä oli vaikeuksia päästä omalle keikallemme. Menimme kohtalaisen pienellä keikkabussilla (Fiesta 1,0 l) paikan päälle. Artistiportista sisään ajaessamme houstimmekin hiukan nauroi. Saimme hienon bäkkäritilan. Jostain syystä jopa ovessa luki Katla. Meille oli tuotu pyyhkeitä, vettä, leipiä, kaljjaaa ja acces (melkein) all areas -passit sekä rannekkeet. Kyllä siinä heikoimmillakin jo litisee päässä (meinaa kusi). Yht'äkkiä bäkkäri tilassa seisoivat myös Rosteri ja Tomi. Tomi ja Zaide menivät Ylex:n suoraan live-haastatteluun. Muut aloittelivat jo soundtsekkiä. Tsekki oli hyvä vaikkakin meni miten sattui. Miksauspöydän takana kummitteli mies kaukaa historiastamme. Mikään ei valmistu koskaan. Yht'äkkiä keikan alkuun oli kahdeksan minuuttia. Soitimme uramme parhaan keikan. Rosteri oli selvinpäin, koska lähti keikan jälkeen autolla Tuska-festareille. Aftershow party kesti kolme vuorokautta.

Pidimme mainetta yllä ykkösen vip-alueella. Olimme humalassa ja erityistä huomiota meidän taholtamme joutuivat kärsimään Suomen eturivin tyttöbändit: Tiktak, Indica sekä Pmmp. Tämä on samalla julkinen anteeksipyyntö näille orkestereille. Katla on kuollut.



     Sulon livekuvat !