Takaisin päiväkirjan päävalikkoon

Mikään ei valmistu koskaan-kiertue ( 20-28.2.2004)


20.2.2004 Revittelypäivä

Olimme sopineet revittelypäiväksi perjantain. Lauantaina oli luvassa keikka. Jarno saapui Tampereelta Joensuuhun 51koodia-yhtyeen keikkabussissa. Matka oli kuulemma mukava sekä ihmisten että tarjoilun osalta. Zaide saapui vähän myöhemmin lentokoneella. Koneessa Zaiden vieressä istui tyttö, ja Zaide pelkäsi lentää. Basso tuli ruumassa yli 60 asteen pakkasessa. Saimme hupparit joissa lukee Katla. Revittelimme lähinnä seuraavan päivän keikan biisejä. Olimme niin ahkeria että saimme settiin yhden uuden kappaleen "Hei! Älä katso taakse". Saunoimme noin kello 4 yöllä ja menimme nukkumaan. Rosteri meni omaan kotipesäänsä.

21.2.2004 Joensuu Teatteri-Klubi

Keräsimme kimpsut ja kasattiin ne. Soundcheck tehtiin haitarimusiikin säestyksellä. Teatteri tarjosi hyvät ruuat ja juomat, sekä puoliympyrän muotoisen takahuoneen. Keikka oli hyvä. Uusi kappale sai hyvän vastaanoton. Hurmasimme keikka-arvostelijan ja lähdimme vittuun. Joimme Hesburgerissa omia kaljoja. Vartijat ottivat ne pois.

26.2.2004 Kouvola, Rytmikatti

Zaide ja Jarno tulivat vahingossa samalla junalla. He tapasivat ravintolavaunussa. Tomi, Makke, Rosteri ja miksaaja/teknikko Reko tulivat Joensuusta keikka-autolla. Kun Zaide ja Jarno saapuivat Kouvolaan kävi ilmi että muu bändi on vasta Imatralla kesärenkailla varustetun peräkärrin heittelehtiessä auton rinnalla takaluukku auki. Eräs tyttö vei Jarnon ja Zaiden Rytmi-Kattiin. He totesivat puitteet vallan mainioiksi ja haistoivat paikalla edellis-iltana jyystäneen Sub Urban Triben hajun.

Odotusta ja kaljan juontia kesti noin 2 tuntia. Lopulta Katla saapui paikalle. Zaide opasti keikka-auton lastauslaituriin lentokenttämäisesti lumimyrskyssä huitoen. Kaikkien yllätykseksi Rosteri oli ajanut koko matkan. Kamat kasattiin hissiin. Hissi pamahti. Ajoimme hissillä alas. Makke nielasi ja kävi siskonsa kanssa ulkona. Jo totuttuun tapaan aloitimme rekvisiitan kokoamisen asettamalla lavan takaseinustaan valtavan kokoisen pussilakanan. Tarkistimme audiosignaalien ja äänenpaineen muutosten sekoitussuhteen ja afariteettimuutokset Rekon hiffatessa mistä on kysymys. Sitten olikin jo ruokailun aika. Kaikki olivat tilanneet ruokansa numeroilla, joten itse ravintolassa kukaan ei enää tiennyt mitä kenenkin piti syödä. Asiat kuitenkin järjestyivät kuin Jumalan johdatuksesta. Keikalla soitto kulki ja kappaleet loppuivat. Yleisön kiinnostus oli suurempaa mitä sen määrä. Kun viimeinen paska kappale oli soitettu ajoimme Helsinkiin yhtyeenä, mutta kukin yksilönä heittelehtien naistensa sylissä.

27.2.2004 Riihimäki, Monari

Soundcheckiin asti Katlalla meni kaikki melko normaalisti, mutta sitten alkoikin infernaalinen PA:n yläpäiden vaihtelu. Olisikohan ne ollut sitten neljännet yläpäät jotka toimi, ja niistäkin molemmat olivat monitoreja. Paikkalla oli myös kaksi Riihimäkeläistä heavy-yhtyettä supporttaamassa Katlaa.

Pelasimme pingistä 20 euron panoksella nelinpelinä. Kaikki pelasivat suurta ammattimaisuuttaan todistaen ilman mitään paineita. Zaide ja Makke kerkesivät vielä käymään jossain kasarmialueella juomassa viskiä. Jarno vietti aikaa Riihimäkeläisyhtye Sister Flo:n laulajan kaksiossa. He kuuntelivat musiikkia ja joivat kaljaa. Tomi riiteli itsensä kanssa siitä soitetaanko keikalla "Kellot pysähtyy" niminen taidesutaisu. Ystävät, lupaus. Katlaa edeltäneen yhtyeen päätettyä settinsä Motörheadin Ace of Spadesiin Katla kiipesi lavalle ja esitti konserttimaisessa tilaisuudessa omia sävellyksiään. Tomi lauloi ihan kuin olisi juuri alkanut armon vuosituhat. Yleisöä ei taaskaan ollut paljon. Katla soitti kovaa ja vitun lujaa. Soitto loppui kun se hiljeni. Lähtiessämme otimme mukaamme kaikki muut mahdolliset piuhat ja jatkojohdot paitsi omamme sekä pöllimme komeasti Rixun Monarin sorkkapönikän. Ajoimme Helsinkiin vitun yöksi, koska diggaamme stadia ja hoppia.

28.2.2004 Helsinki, Factory

Traktorissa ei tarvinnut kauankaan kyntää kun ilmeni että huipputärkeä ja salainen PA-kaluston avainpiuha loikoilee Riihimäellä lavan alla käärmemäisessä sykkyrässä. Maken (Makke) ja Zaiden (Zaide) tehtyä tunnin mittaisen epätoivoisen ikkunankoputusreissun jo suljettuun Musiikki Fazeriin Zaidelta meni hermot. Kolpakko kädessään hän taapersi Hakaniemen Maxiin ja ostaa räväytti sähköosastolta satavattisen pikakolvin sekä tinaa. Hetken aikaa kun kaikki olivat puhaltaneet yhteen hiileen Makke ja Rosteri tekivät puuttuvan piuhan. Soundcheck piste.

Factoryn edustaja näytti meille takahuoneen. Kymmenen minuutin kuluttua toinen Factoryn edustaja ajoi yhtyeen ulos takahuoneesta koska siellä ei kuulemma saa olla. Lämmittelybändiksi saapunut rakas tallitoverimme TJ Ääretön viihtyi omassa testissään varsin pitkään. Se ei haitannut mitään. Rosteri joi aika paljon viinaa ennen keikkaa. Zaide kävi Kruunuhaassa kaljalla. Muut joivat jossakin.

Pistimme setin uusiksi ja revittelimme rappukäytävässä "Pienen tytön" akustisesti. Itse keikka alkoi sillä kun heti ensimmäisessä tahdissa Jarnon päälle kaatui overhead mikrofoni. Jarnon ratkaisu tilanteeseen oli ensin kopauttaa mikrofonilla Rosteria takaraivoon ja sitten heittää koko mikki ständeineen hevon vittuun soiton koko ajan jatkuessa. Soitimme varsin raivokkaasti koska tiesimme että kiertue päättyisi tänään. Keskellä keikkaa päätimme pudottaa radiohittimme "Ensimmäinen veri" kokonaan ohjelmistosta. Sitten hajosi bassorummun kalvo jonka TJ Ääretön hajoitti jo alkuillasta. Tästä johtuen jouduimme pitämään tappavan tylsiä taukoja ja meininki uhkasi haalistua. Jostain syystä vielä kaiken lisäksi Rosteri ei virittänyt kitaraansa bassorummun korjaustauoilla vaan kaikissa muissa väleissä. Roudariteipin ja bassorummun gainin maksimoinnilla pääsimme jatkamaan ja tällä kertaa pistimme ranttaliksi. Setin loppuosan soitimme kuin Schwarzeneggerit Terminaattorin tulevassa tuhossa. Yleisökin siitä sitten lämpeni ja riehui aktiivisesti. Ainoa mikä enää haittasi oli myyrän lailla lavalla pesäänsä rakentanut umpitollo valokuvaaja, joka vielä osoittautui Katlassakin aikanaan tuuranneen Marson ystäväksi. Toivottavasti edes kuvat ovat onnistuneet. Kiertueen viimeisenä biisinä soitettu "Kaarne" vihdoinkin teki todeksi niin useasti mainitun "lopullisen irtautumisen". Keikka päättyi loppurävistykseen ja nirvananamaiseen kamojen hajottamiseen lavalla. Kiitti jengi. Ystävät, lupaus.

Keikan jälkeen emme osanneet rauhoittua. Roudasimme Helsingissä asuvien kavereiden avustuksella. Yhdessä vaiheessa tämä myyrän lailla lavalle pesänsä rakentanut valokuvaajamies halusi välttämättä suudella solistiamme, joka kieltäytyi tarjouksesta jyrkästi. Tähän valokuvaaja: "Ei vittu mikä meininki".Sitten alkoi tapahtua. Rosteri tilttasi kun Hertta veti röökiä jota yks Johanna sille tarjosi. Kaikki muut paitsi Tomi ja Reko, jotka viihtyivät Irkkupubissa yhden tuopin ajan, marhasivat tuhannen päissään Hakaniemen ja Rautatieaseman väliä edestakaisin menemättä varsinaisesti minnekään. Muutaman välikohtauksen jälkeen Zaide löysi jostain jonkun ihan ihme pakistanilaisen Ladakuskin ja yritti värvätä siitä porukalle taksia huomaamatta kuitenkaan sitä että metrin päässä seisoi jo virallinen vapaa taksi johon kaikki jo kömpivätkin. Ajoimme taksilla grillille. Siellä Rosteri tapasi lapsuuden hiekkalaatikkotoverinsa Muhokselta. Tilasimme syötävää. Kävelimme yöpymään Zaiden normaalia parempaan kaksioon.

Keskellä myöhäistä aamuyötä Jarno sai paniikkikohtauksen koska Tomi ja Reko olivat myös tulossa Zaidelle yöpymään. Aamulla Zaide ja Hertta hymyilivät oudosti. Seuraavan kerran Katla liikkuu sitten kun kirsikat jo kukkivat ja hormonit sekä västäräkit hyrräävät, ja paskovat tuulilasiin eli joudumme ostamaan lisää lasinpesunestettä siis fanit pliis ostakaa levyjä.