Takaisin päiväkirjan päävalikkoon

Popkatu (Joensuu) - Sunset Beach Party (Karkkila)

13.7.2006, Torstai

Taas tuo harvinainen kotikeikka. Keikkapaikkana toimi tällä kertaa Joensuun torilava. Heräsi kysymyksiä: olisiko yleisön joukossa tuttuja? Tuttavaprosentti saattoi lähennellä viittä. Makke oli hieman hermostunut kun tiesi että Rosteri ei saapuisi keikalle. Makke kuitenkin varustautui uudella mausteella tulevaan keikkaa. Maken esivalmistelut veivät oman aikansa, kolvi kärysi, samoin hermot. Lopulta kaikki oli valmista. Onneksi Jarno ja Zaide olivat saapuneet jo edellisenä iltana Joensuuhun, ja käyneet tarkastamassa Kerubin kuppilan toimintakunnon. Telttamajoituksessa pojat viihtyivät.

Jarno ja Zaide soittelivat ennen keikkaa että pitäisi tulla rummut noutamaan Tomin autotallista. Eihän siinä mitään. Rumpuja ei keikalla kuitenkaan tarvittu. Oli taas jäänyt jollain joku sähköinen postitus lukematta. Tapasimme torilavan takana. Kamat laitettiin lavan nurkkaan, keikkabussi paikalleen ja ilosaareen pussikaljalle. Outo soundcheck. Keikkamme alkaisi 17.15. Pitkältä tuntuva puolituntinen oli edessä. Paniikin tunne jatkoi nousuaan. Pussien ammottaessa tyhjyyttään rahtasimme itsemme keikkapaikalle. Edellisen bändin suosio oli ilmeinen: torin täydeltä upeita kesänkauniita gimmoja. No eipä se mitään. Eivät ne kohta siellä olisi. Nopeasti tuli aika jolloin nousimme lavalle. Tuntui kuin joku puuttui joukostamme.. no Rosteri tietenkin. Ilmankos lava tuntuikin niin helkkarin isolta.. Tuntui kuin olisimme kutistuneet biisi biisiltä. Olisipa laihduttaminenkin näin helppoa. Biisit ja niskat saivat kuitenkin kyytiä. Kaarnen alkaessa sattui jotain outoa.. rumpalimme kädet kramppasivat ja biisi laahasi katujyrän lailla yli Joensuun torin.. Käsien jähmeys johtui luultavasti liiallisesta kaljan juonnista. Tuntui kuin mikään ei nyt onnistuisi. Mikään ei onnistu koskaan. Mutta eiku uutta matoa koukkuun ja onki koivuun. Keikan jälkeen lähdimme eri osoitteisiin ja valmistautumaan Ilosaarirokkiin.

22.7.2006, Lauantai

Joensuun lähtöseurueeseen kuului ainoastaan Tomi ja Pyry jonka tarkoituksena olisi kuvata keikkameininkejä lavalla ja sen takana. Päätimme lähteä matkaan aamulla klo: 6.00. Illalla kuitenkin mietimme mitä muzakkia kuuntelisimme pitkällä matkallamme. Yhteinen idea oli ladata auton levysoitin täyteen Jaakko Tepon hengentuotoksia. Toki Klamydiaakin otettiin mukaan. Olihan kyseessä rokkimatka jossa ei olisi muita tautiin sairastuneita mukana...ainakaan alkumatkasta. Kuudelta suuntasimme Lappeenrantaan josta otimme Maken kyytiin. Matkamusiikkia vaihdettiin. Vettä tuli kuin Esterin sieltä ja puolivaloin ajoimme kohti Riihimäkeä. Riihimäeltä oli tarkoitus ottaa kyytiin Jarno sekä joitain rumpujutskia. Utissa vaihdoimme autoon polttimon ja tiemme oli taas kirkas ja mielemme.. niin.. innokas.

Riihimäellä tankkasimme automme erilaisilla nesteillä ja niin matkamme jatkui kohti Karkkilaa. Tosin kukaan ei tiennyt missä suunnassa moinen paikka sijaitsi kunnes Jarno muisti että hän tiesi paikan. Koska olimme lähteneet erittäin ajoissa niin ajattelimme että ehtisimme keikkapaikalle tällä kertaa ilman turhaa kiirettä. Olimme kuitenkin väärässä. Kun oikea tie löytyi kohti keikkapaikkaa niin Tomi kaahasi keikkabussilla niin hurjaa vauhtia että taisi renkaatkin välillä irrota tiestä. Hätä ei lue lakia...eikä puolisokea kuski. Keikkapaikalla Karkkilassa Zaide ja tällä kertaa jopa Rosteri odottelivat.

Makke lupasi pojille kuskina olon joten muu porukka aloitti vapaan juhlinnan. Soundcheck oli joutuisa ja keikkamme alkoi jo kello kolme. Alku oli hieman kankea mutta toisen biisin jälkeen olimme taas oma itsenäinen Katla. Lavalla nähtiin jopa usvaa.... liekkö syyskylmät jo tulossa? Keikka oli perus ja jatkot: pojat ottivat taas kaiken irti mahdottomastakin... emme olleet uskoa silmiämme kun yhdestä keikkabussista sinkoutui ulos Raakel Liekki, tuo aikuisviihteen punainen karitsa. Siinä oli pojilla kuolaamista... ei auttanut, lisää kaljaa koneeseen. Jarno soitti tämän keikan selvinpäin, luultavasti johtuen aikaisesti soittoajasta, ja soitto meni yllättävän hyvin. Rumpalimme jopa manitsi jälkeenpäin nauttineensa soittamisesta normaalia enemmän. Outoa. No humalan puute keikalla tuli korjattua heti sen jälkeen. Illan päättyessä ajoimme vielä Rosterin lauteille hikoilemaan. Matkan aikana ilmeni niin fyysistä kuin henkistä pahoinvointia.

Pikaisten yöunien jälkeen lähdimme kotimatkalle. Jarno jätettiin Riihimäelle ja Makke heitettiin Lappeenrantaan. Matkaa jatkoivat kohti Joensuuta parivaljakko Tomi ja Pyry. Kaikki näytti ja tuntui hyvältä. Kulkurien rinnoissa sydämet sykkivät vapauttaan ja jälleen maukkaan rock-musiikin tahdissa. Kylvimme koko bussin täyteen apulautaa ja muuta peruslannoitetta. Tästä ei keikkabussimme ilmeisesti kuitenkaan pitänyt koska alkoi pitämään outoa ääntä. Ääni tuli jostain renkaiden seudulta. Laitoimme sormet suuhun ja potkimme renkaita. Täyty vain koittaa puskea kohti kotia. Lopulta auto ei enää kulkenut vaan luikerteli pariakymppiä tienlaitaan. Ja tietenkin juuri tällä samaisella hetkellä poliisit olivat aivan vieressä ja liittyivät seuraamme ihmettemään automme tilannetta. Selvisi kuitenkin että jotakin ihme veroa oli maksamatta. Mit vit! (Myöhemmin selvisi että entisellä omistajalla oli sitten tietysti jäänyt lasku maksamatta) Joten kiltti poliisi-setä riuhtoi keikkabussimme kilvet irti samalla kun oli tilanteesta pahoillansa ja toivotti hyvää matkaa vaikka eihän meillä ollut edes kilpiä...eikä ajokuntoista autoa. Alkoi siinä sitten vähän vituttaa. Soittelimme ystävät sekä tiehuollot läpi. Apua ei ollut saatavilla koska oli sunnuntai. Tiehuollolta olisi apua saanut mutta ylläri pylläri: tämän alueen tiehuoltomies oli sairaana. Perus. Päätimme kuitenkin yrittää jatkaa matkaa. Emme voisi jäädä kuitenkaan tielle koska bussi oli soittokamoja tulvillaan. Auto lähti käyntii ja matka jatkui...tosin vauhtimme oli hurjat 20 kilometriä tunnissa. Vajaan parin tunnin jäljellä oleva matka vaihtui arvioissamme siis noin kymmenen tunnin matkaan. Just just. Noh...eihän siinä mitään. Lisää rokkia ja yhteislaulua. Lopulta saimme ajettua hieman kovempaakin mikä tarkoitti noin 40-60 kilometrin tuntivauhtia. Loppujen loppujen lopuksi saavuimme Joensuuhun. Menimme koteihimme nukkumaan. Perusreissu.