perustettiin lokakuussa 1999 Joensuussa. Bändi kasaantui puolivahingossa, kun joku sattui lukemaan kirjaa jonkun Lennonin elämästä ja innostui tekemään moisesta tyypistä vielä biisin. Kyseisen biisin innoittamana remmiin lähti kapulamies Jarno Alho. Kun sitten tämä ns. joku sattui kehaisemaan "bändistään" Maarasen Samille, niin hän lähti mukaan louhimaan bassoa tietämättä mihin olikaan joutumassa. Jos sitten ihan syvältä kaivetaan niin bändi-idea syntyi joskus vuonna miekka ja kypärä saunan lauteilla Räsäsen Tomin ja Kumpulaisen Ossin oudoista mietteistä. Ossi lähtikin bändiin kitaristiksi ja soolokitaran varteen tarttui Jänösen Matti. Kaikilla pojilla oli jo bänditaustaa ja homma lähtikin nopeasti käyntiin. Yhteinen sävel alkoi pikkuhiljaa löytyä ihmekokeilujen jälkeen. Alkutaipaleella biisit tehtiin englanniksi ja bändin nimi oli Slumbers. Kun oma tyyli sitten alkoi hahmottua niin kieli vaihtui suomeen ja nimi Katlaksi. Katla nimi poimittiin "Veljeni leijonamieli"-kirjasta, jossa Katla on lohikäärme. Kirjailija oli taas ottanut Katla-nimen Islannissa sijaitsevasta Katla-nimisestä tulivuoresta. Studioon bändi eksyi jo neljän kuukauden soittamisen jälkeen demontekomielessä, mutta tuloksena olikin Katlan ensimmäinen omakustanne ep: "Tähdenlento", jonka 500 kappaleen painos myytiin loppuun. Myös levy-yhtiöt saivat omat kappaleensa. Levy herätti kiinnostusta, mutta kehitystä vielä odotettiin. Kokemusta lähdettiin hakemaan keikoilta, joita Katlalla on ollut jatkuvasti ympäri Suomea. Katlaa houkuteltiin parillekin kokoelmalevylle, mutta päätimme pitää oman linjamme ja kieltäydyimme tarjouksista. Ensimmäinen kriisi toi mukanaan uudet kitaristit Marko Snåren ja Harri "The Rooster" Kinnusen. Kolme viikkoa Marko Snåren tultua bändiin Snåre uskalsi ensimmäisen kerran laittaa särön päälle. Näin syntyi Katlan nykyinen musiikillinen soundi. Soolokitaristia etsittiin bändiin epätoivoisesti melkein vuoden ajan. Meillä oli niin monta kitaristiehdokasta, että Suomesta meinasi loppua kitaristit kesken. Yksi ei osannut käyttää viritysmittaria, yksi soitti pelkkää 20khz:iä kitaralla ja yksi lähti ekojen treenien jälkeen pois kun ei kuulemma löydä kitaran piuhareikää pimeessä, eikä osaa soittaa intialaista psykedeelijazzia. Eri vaikutteet sulautuivat ihmeellisellä tavalla toisiinsa...kenenkään sitä edes tajuamatta. Onhan se kieltämättä hieman outoa, että soittajien musiikilliset intressit tulivat liimatukkapopista, suomirockista ja raskaasta hevijyystöstä. Musiikillinen tyylimme onkin jotain noiden tyylien omalaatuista sekoitusta. Sopassa on vielä kaiken lisäksi monta hämmentäjää...eli bändistä löytyy neljä säveltäjää ja kolme sanoittajaa. Keikkailun ohella uusia biisejä alkoi kasaantua liikakin ja sävellystaitokin alkoi olla jo uusilla urilla. Sitten päätettiinkin lähteä uhkarohkeasti studioon tekemään ensimmäistä pitkäsoittoa. Studio oli jo vanha tuttu Headcase mutta nyt saatiin mukaan myös ihan oikea tuottaja. Tuottajaksi otettiin vanha kettu Timo Kuronen. Levyä tehtiin (todella) pitkään ja (todella) hartaasti. Katla on siis koko ajan menossa eteenpäin kohti sitä jotain tuntematonta.