 |
| |
|
RUMBA 4 / 2004
Katla on popversio suomihevistä. Biisien muoto tuo mieleen Kotiteollisuuden, mutta pop-melodiat nousevat pääosaan kuritettavien kitaroiden päältä. Pakottomuus erottaa yhtyeen yritteliäisyydessään falskista Tyrävyöstä ja asenteesta välittyvä myönteisyys poikkeaa Apulannasta.
JONATHAN MANDER
LETSMAKESOMENOISE
On huomattavasti miellyttävämpää arvostella häkellyttävän hyviä
tai uskomattoman huonoja julkaisuja kuin harmaita väliinputoajia.
Herää helposti kysymys siitä, onko parempi olla "ihan paska" kuin
"ihan hyvä". Ainakin mieleen jää jonkinmoinen mielikuva levystä.
Voisiko todella "vuoden kehnoin kiekko" olla hyödyllisempi saavutus
bändille, kuin "ai niin se levy", mistä jokseenkin sopivaa esimerkkiä
näyttää Ensimmäinen Veri.
Ei riittävän mambaa
aikusrockiin mieltyneille kolmi-neljäkymppisille miehille, ei tarpeeksi
rankkaa punk- ja heavyorientoituneille teineille, eikä kyllin popahtavaa
MTV-populaatiolle. Väärinpäin käännetty, lepsusti miksattu humppakomppi
ei tee Katlan singlestä myöskään sen saatekirjeen kuvailemaa "mättörockia
raskaalla otteella". Mieleen tulee ennemminkin Kolmas Nainen kuin
Ensimmäinen Veri - eikä vähiten laulajan ansiosta. Bändi vetää persoonatonta
kahdeksasosarämpytystään ihan sujuvasti, muttei inspiroi yhtään.
Kappalemateriaali ei sekään nosta osakkeita. Jotain sisäpiirin informaatiota
tarvitaan, jotta kurssi saadaan heivattua ylöspäin.
TOMMI HARTIKAINEN
|
|
|
|
